Tulipalot kierrätyslaitoksilla eivät synny tyhjästä – riskejä voi hallita, kun ne tunnistetaan ajoissa

Kierrätysteollisuus on kestävän kehityksen kulmakivi, mutta myös kierrätysteollisuudessa piilee ympäristölle vakavia riskejä, kuten tulipaloja. Erityisesti akkujen yleistyminen ja suurten varastointimäärien lisääntyminen ovat nostaneet paloturvallisuuden kierrätysalalla yhteiseksi haasteeksi yli maarajojen. Asiantuntijat ja alan toimijat korostavat, että riskejä voidaan hallita, kun ne tunnistetaan ajoissa ja vastuuta jaetaan koko ketjun matkalla.

Akkujen ja varastoinnin yhdistelmä kasvattaa riskejä

Kierrätysteollisuus on olennainen osa kestävää kehitystä, mutta sen kulisseissa kytee riski, joka roihahtaessaan voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa: tulipalot. Etenkin varastointimäärät ja jätteiden joukkoon eksyneet akut tekevät alasta paloturvallisuuden kannalta poikkeuksellisen haavoittuvan.

- Paloturvallisuus on merkittävä ongelma niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Erityisesti akkujen aiheuttamat palot ovat nousseet viime vuosina merkittävissä määrin ja nyt voidaan puhua jo uudesta ilmiöstä, Kierrätysteollisuus ry:n valmiuspäällikkö ja asiantuntija Ari Virta kertoo. Akkupaloja aiheuttavia akkuja on esimerkiksi älypuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa, akullisissa imureissa ja muissa akuilla toimivissa arjen laitteissa.

Tulipalojen taustalla on usein useita tekijöitä, mutta akkujen yleistyminen näkyy yhä selvemmin. Akut voivat aiheuttaa kipinän murskausvaiheessa tai varastoinnin aikana, jolloin tuli leviää nopeasti. Akkujen sisällä oleva energia vapautuu hetkessä, ja paloa on vaikea sammuttaa, sillä se voi roihahtaa uudelleen pitkänkin ajan kuluttua.

- Recycling Europe (entinen EuRIC) on julkaissut useita selvityksiä akkujen aiheuttamista paloista. Erityisesti paikoissa, joissa jätettä murskataan, akuista syntyy helposti vaaratilanteita, Virta kertoo.

Saman ilmiön tunnistaa myös Circulation Oy:n tuotantopäällikkö Niklas Tiihonen.

- Vaikka tiedämme, että käsittelemme sekalaista rakennusjätettä, ei aina voida tietää, mitä kaikkea kasan sisällä on. Akut ovat suurin yksittäinen riski, ja käsittelyssä täytyy olla erittäin varovainen, ettei kipinöitä synny, Tiihonen sanoo.

Lisäksi ympäristötekijät ja materiaalivirtojen kausivaihtelut lisäävät riskejä. Kuivat ja tuuliset kesät tarjoavat otolliset olosuhteet syttymiselle, ja lämpiminä talvina varastoihin voi kertyä materiaalia, jota ei päästä käyttämään tai käsittelemään suunnitellussa aikataulussa. Kun palokuormaa kertyy, yksittäinen kipinä riittää sytyttämään laajan tulipalon, joka pahimmillaan voi polttaa koko laitoksen.

Tiihosen mukaan juuri materiaalivirtojen sujuvuus on keskeinen osa paloturvallisuutta.
- Jätteiden kierron on oltava sujuvaa, etteivät kasat seiso pitkään paikoillaan. Jos kasan pohja alkaa käymään, riski kasvaa. Rakennus- ja puujätteessä tämä on erityisen tärkeää, hän toteaa.

Tietoisuus ja koulutus keskiössä

Kierrätysteollisuus ei ole jäänyt ongelmien edessä toimettomaksi. Viime vuosina ala on panostanut koulutukseen ja riskienhallintaan. 

- Riskien tunnistaminen, syttymissyiden selvittäminen ja oikea käsittely ovat tehokkaimmat keinot ehkäistä paloja. Riskialttiita materiaaleja käsitellään usein jo valmiiksi valveutuneesti, mikä näkyy heti siten, että niistä syttyy tulipaloja harvemmin, Virta painottaa.

Myös Tiihonen on samaa mieltä, jonka lisäksi hän painottaa etenkin koulutuksen merkitystä.
- Henkilökunta on hyvin perehdytetty paloturvallisuuteen liittyen. Laitoksilla on palosammutuskalustoa kattavasti ja useissa sijainneissa. Lisäksi teemme harjoituksia, jotta osaaminen pysyy tuoreena mielessä, Tiihonen kertoo.

Lainsäädäntö ohjaa, mutta yhteistyö ratkaisee

Viranomaisten vaatimukset ja erilaiset tutkimukset ohjaavat alan kehitystä, sillä sattuneista onnettomuuksista opitaan usein jotain sellaista, jonka avulla voidaan kehittää vastaavia tapahtumia ehkäiseviä toimintatapoja. 

Virta ja Tiihonen kuitenkin korostavat, että pelkkä sääntely ei riitä, vaan tarvitaan myös yhteistyötä. Vastuunjakoon ei saa jäädä aukkoja ja jokaisen toimijan tulisi huomioida riskit myös omassa toiminnassaan. Kun koko ketju ymmärtää riskit ja toimii samojen yhteisten linjojen mukaan, vältytään monelta isolta vahingolta.

Teknologia tukee, mutta ihminen ratkaisee

Lämpökamerat ja anturit ovat yleistyneet kierrätyslaitoksilla, mutta niidenkin kyvyillä on rajansa. Sekä Virta että Tiihonen kertovat haasteiden liittyvän etenkin syvällä materiaalikasan sisällä syttyviin paloihin, jonne anturit eivät yllä.

- Meillä Vantaalla kamerat ovat tärkeä osa valvontaa, mutta ne eivät vielä ratkaise kaikkea. Olemme selvittämässä uusia teknologioita, kuten kasan sisään sijoitettavia antureita, joilla lämpötilaa voisi tulevaisuudessa tarkkailla myös materiaalin sisältä, Tiihonen kertoo.

- Uskon, että perusasiat, kuten tietoisuus ja huolellinen toiminta, ovat edelleen parhaita paloturvallisuuden hallitsemisen ja ylläpitämisen keinoja, Virta kiteyttää.

Turvallisuus on osa kestävää kiertoa

Paloturvallisuus on osa kiertotalouden kestävyyttä: tulipalot eivät ainoastaan aiheuta taloudellisia menetyksiä, vaan myös ympäristöpäästöjä ja imagohaittoja alalle, jonka maine perustuu nimenomaan vastuullisuuteen ja kestävän kehityksen tukemiseen.

- Jätekasan palamisesta syntyy valtava määrä päästöjä, jotka voivat aiheuttaa ympäristölle merkittäviä haittoja. Palot kestävät usein päiviä, ja niiden vaikutukset voivat olla kauaskantoisia. Jos paloja ei saada kuriin, se heijastuu koko alaan ja esimerkiksi vakuutusmaksut nousevat, joka rasittaa toiminnan koko ketjua, Tiihonen muistuttaa.

Kierrätyksen tulevaisuus lepää pitkälti siinä, kuinka hyvin alan toimijat onnistuvat ehkäisemään nämä onnettomuudet ennen kuin ne syttyvät. Siksi on tärkeää pyrkiä jatkuvaan kehitykseen ja selvittää uusia erilaisia vaihtoehtoja ja teknologioita sitä mukaa, kun niitä tulee markkinoille.

Huolellinen tekeminen ja yhteiseen hiileen puhaltaminen ovat kaiken A ja O - ja myös paras sammutusväline, sekä Virta että Tiihonen tiivistävät.