Vauhtia kiertotalouteen, nopeutta lupamenettelyihin

Kiertotalous on tulevaisuuden talouskasvun mahdollistaja. Kiertotalouden ytimessä oleva kierrätys kärsii kuitenkin lupamenettelyjen hitaudesta.

Kiertotaloudessa on kyse siitä, että ihmisten hyvinvointia on mahdollista kasvattaa samalla, kun luonnonvarojen käyttöä ja päästöjä vähennetään. Kytketään siis talouskasvua irti päästöistä ja käytetään luonnonvaroja entistä kestävämmin.

Kiertotalous on kierrätystä, vuokrapalveluita, korjaamista ja jakamista. Kiertotaloudessa samat tuotteet ja materiaalit kiertävät pysyen käytössä pitkään ja turvallisesti. Kierrätys on kiertotalouden ydintä. Tulevaisuuden hyödykkeiden kysyntään voidaan vastata näin kestävämmällä tavalla.

Rakennusmateriaalien kierrätys säästää luonnonmateriaaleja ja lisää huoltovarmuutta

Tänä päivänä Suomessa rakennusmateriaaleista kierrätetään reilut 50 prosenttia. Joidenkin materiaalien osalta on kierrätysaste kuitenkin hyvin korkea, mistä kiitos kuuluu osaltaan purkujätteen kierrätyksen ja uudelleenkäytön mahdollistaville yrityksille.

Rakentamiseen käytetystä teräksestä ja muista metalleista kierrätetään yli 95 prosenttia ja betonista noin 80 prosenttia. Esimerkiksi purkubetonista tuotetulla puhtaalla betonimurskeella voidaan korvata infra- ja muussa rakentamisessa neitseellisiä kiviaineksia, joista Uudenmaan alueella on pulaa. Suomessa syntyy vuosittain jopa 2 miljoonaa tonnia jätebetonia. Puolet on peräisin purkutyömailta. Volyymit ovat siten suuria.

Purkumateriaalista valtaosa on puuta, joka menee lähes kokonaan polttoon. Tätä jotkut ovat pitäneet ongelmallisena. On kuitenkin syytä ymmärtää, että puujätteellä on tänä päivänä suuri merkitys Suomen huoltovarmuudelle, kun maamme irtautuu venäläisestä energiasta. Purkupuujätteellä pidetään ensi talvena suomalaisia koteja lämpimänä.

Investointien esteenä hitaat lupaprosessit ja tiukka sääntely

Materiaalikierrätys kasvaa yhä, mikä vaatii lisää käsittelykapasiteettia. Investoinnit edellyttävät ennakoitavaa sääntely-ympäristöä ja sujuvia lupamenettelyjä. Suomi on tunnettu vakaudesta mutta valitettavasti myös kohtuuttoman hitaista lupaprosesseista ja tiukasta sääntelystä. Useiden miljardien eurojen edestä investointihankkeita on odottamassa eri viranomaisten lupapäätöksiä tai tuomioistuinten ratkaisuja valitusten johdosta. Tämä on pois paitsi talouskasvusta ja vahvemmasta työllisyydestä myös kiertotalouden mahdollisuuksista.

Lupajärjestelmän tukkeet on putsattava ja menettelyjä sujuvoitettava

Ensinnäkin lupakäsittelylle on säädettävä lupakohtainen kunnianhimoinen enimmäiskäsittelyaika. Alankomaissa ympäristöllisten lupien käsittelyaika on säännelty. Esimerkiksi ympäristölupa tulisi saada hankkeelle 10 kuukaudessa. Joissain maissa eräät luvat katsotaan myönnetyksi, jos viranomainen ei kykene käsittelemään lupahakemusta säädetyssä määräajassa. Enimmäiskäsittelyaika tulisi säätää myös yhteiskunnan kannalta tärkeimpien investointien lupia koskevalle muutoksenhaulle tuomioistuimessa.

Toiseksi lupa- ja lausuntoviranomaisia sekä valituksia käsittelevät hallinto-oikeudet vaativat lisää resursseja. Aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa on viime vuosina vähennetty käsittelijöiden määrää, mikä on osaltaan kasvattanut lupajonoja. Investointien luvituksesta ja siten kasvusta leikkaaminen on ollut lyhytnäköistä.

Myös valituksia käsittelevät hallinto-oikeudet ovat pahasti ruuhkautuneita ja aliresursoituja. Esimerkiksi hankkeen vaatiman kaavamuutoksen käsittely on voinut kestää hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä jopa neljä vuotta. Tämä on oikeusvaltion ja toiminnanharjoittajan oikeusturvan kannalta erittäin kyseenalaista.

Kolmanneksi valitusoikeutta tulisi rajata yksi valitus per yksi hanke -periaatteella. Nykyinen useiden erillisten lupien malli mahdollistaa valitusoikeuden väärinkäytökset: Yksi valittaja voi valittaa pahimmillaan samasta asiasta usean luvan yhteydessä. Sama koskee eri kaavatasoja. Hankkeen kaavallisista edellytyksistä voi valittaa maakuntakaavan, yleiskaavan sekä asemakaavan yhteydessä. Oikeusturvaa tällaisten sarjavalitusten rajaaminen ei heikennä, vaan vahvistaa.

Valitettavasti nykyinen hallitus on lisännyt valitusmahdollisuuksia. Erittäin haitallinen muutos oli sallia niin sanottu laaja valitusoikeus YVA-menettelyn piirissä olevien hankkeiden rakennusluvista. Tämä mahdollistaa luonto- ja muiden järjestöjen valituksen myös rakennusluvasta, kun aiemmin valitusoikeus rakennusluvasta oli lähinnä naapureilla. On selvä, että tämä laajennus tulee seuraavan hallituksen kumota. Laaja valitusoikeus on riittävä kaavoituksen yhteydessä, jossa myös YVA:n piirissä olevia ympäristövaikutuksia arvioidaan.

Neljänneksi Suomessa tulisi siirtyä yhden valtakunnallisen lupa- ja valvontaviraston malliin ja luopua alueellisista Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ympäristöviranomaisista. Keskitetty lupakäsittely takaisi yhdenmukaiset tulkinnat maassa, mahdollistaisi käsittelyresurssin tehokkaan käytön sekä virkamiesten erikoistumisen. Parhaimmillaan malli nopeuttaisi lupamenettelyjä, lisäisi tuottavuutta ja parantaisi käsittelyn ja valvonnan laatua.

Viidenneksi lain- tai tulkinnanmuutoksella tulisi mahdollistaa vähäinen toiminnan laajentaminen ilman, että vaaditaan uutta ympäristölupaa. Tiukka tulkinta siinä, että vähäinenkin toiminnan laajentaminen laukaisee velvoitteen hakea uutta lupaa, johtaa toiminnanharjoittajan kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin ja kuormittaa viranomaisia. Ongelma koskee myös kiertotalouden ja materiaalien uusiokäytön parissa toimivia yrityksiä. Esimerkiksi 10 prosentin ylitys kapasiteetissa joinakin vuosina tulisi voida katsoa luvanmukaiseksi toiminnaksi - etenkin jos yrityksellä on jo uusi lupahakemus sisällä tai uusi lupapäätös on valituskierroksella.

Kuudenneksi yhteiskunnalle kriittisimmille investoinneille tulisi säätää eräänlainen ohituskaista. Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut, että huoltovarmuuden kannalta kriittiset hankkeet on pystyttävä luvittamaan mahdollisimman varmasti. Käytännössä kuhunkin lupalakiin tulisi säätää mahdollisuus alistaa luvan myöntäminen valtioneuvostolle Suomen huoltovarmuuden tai turvallisuuden sitä vaatiessa.

Lupamenettelyjen sujuvoittaminen investointien vauhdittamiseksi on oltava yksi tulevan vaalikauden ja hallituksen prioriteeteista.